Uusimmat operoinnit

Pitkästä aikaa pääsin reroottaamaan, kun huusin huuto.netistä saksitun Merry Treatin (Christmas Pony, Year 8, 1989-1990). Poni oli muuten mainiossa kunnossa, mutta häntää ja harjaa oli lyhennetty radikaalisti. Merry Treat ei ole niin harvinainen poni, että lyhyitä karvoja olisi kannattanut alkaa säästelemään, vaan halusin tehdä ponista taas pitkäjouhisen kaunottaren. :)

Olin ennakkotilannut Aviksen pajasta Pony Bridelle karvoja ja kun sain meiliä, että karvat olivat Suomessa, niin lisäsin tilaukseen Merry Treatia varten puntin Candy Applea ja puntin Sea Nymphiä.



Tässä Merry Treat omilla karvoillaan. Kiltti huuto.net myyjä antoi luvan lainata hänen ottamaansa kuvaa, olin niin innokas tän ponin kanssa, että unohdin kokonaan ennen-kuvat. :D



Roottaus meni nopeasti. Havaitsin vain jälkeenpäin, että roottaan harjasta aika paksun, eli seuraavan ponin kanssa pitää yrittää tehdä ohuempia plugeja.
Plus, että roottasin ponin sen päähän tehtyjen merkkiviiltojen mukaan, jolloin eka punainen raita on aika leveä. Nätti se kyllä on noinkin, mutta ilmeisesti raitojen pitäisi olla tasapaksut? Noh, hyvältä näyttää, eipä siinä. :)

Kunnon pesu ja uusitut karvat ja näin nätti tyty pääsi hyllyyn.







Sievä tuli, vaikka sen itse sanonkin! Tällä ponilla on ihanan pitkät harjakset. (Leikkasin ne silmämääräisesti kuvien perusteella, oikeita mittoja minulla ei ole.)

Ja sitten Paratiisikartanon kautta ostettu baitti Boysenberry Pie (Sweetberry Ponies, Year 6, 1987-1988). Baitti (= huonokuntoinen, "pelastuskelvoton") se oli siksi, että sillä oli kuulakärkikynämerkkejä silmissä ja hännän alla. Kuulakärkikynä on yksi vaikeimmista tahroista poistaa, siihen ei tehoa oikeastaan kuin aurinko ja joissain tapauksissa aknevoide. Sinisiin ja violetinsävyisiin poneihin aknevoidetta ei suositella, koska niistä yleensä lähtee väri.





Kuvat silmien sutuista. Eivät mitkään pahat, mutta hankalassa paikassa silmämaaleja ajatellen. Hännän alla oli kynällä piirretty sydän, sitä en hoksannut kuvata.

Ensin pesin ponin ihmesienellä, jolla sain melkein kokonaan pois takamuksessa olleen sydämen ja muun pintalian. Silmille ei tapahtunut mitään. Päätin olla uhkarohkea ja kokeilla aknevoidetta. Laitoin sitä ensin kaulaholkkiin ja annoin vaikuttaa pari päivää. Mitään ei tullut, joten uskaltauduin laittamaan sitä tahroihin. Hieman alle viikon rasvauksessa ja keittelyllä sain tahrat pois. Hieman on rasvakohdissa havaittavissa värin vaalenemista, mutta sitä ei kyllä huomaa, jos ei osaa katsomalla katsoa. Lopetin aknevoidekuurin heti, kun huomasin, että ponin muovi ei enää tykkää siitä.

Ja näin ihana baitti mun hyllyssä nyt töpöttää!





Silmiin ei jäänyt mitään muistoja kynästä!



Herkkä kaunokainen. :)



Ja viimeisenä vähän pyllyä. :D Ei sydäntä enää.

Ja ihan vihoviimeisenä saatte ihailla ponikokoelmakuviani. Toisessa näkyy millaisessa hyllyssä ponit makkarissani on.



Hiljaa hyvä tulee. :)

Ensimmäinen mies hyllyyn

Mä oon siis niin säkissä kasvanu, että en ole ennen poni-innostustani tiennytkään, että poneja on myös miespuolisia... Itse olen nähnyt elämäni aikana ainoastaan tammoja ja varsoja. Noh, äitini oli onnistunut löytämään kirppikseltä hatullisen Texin (Big Brother Pony, Year 5, 1986-1987) ilmeisesti aika naurettavan halpaan hintaan. Sain ottaa ponin kokoelmiini.

Tässä herrassa oli työtä. Aluksi poni ei vaikuttanut pahalta, mutta mitä enemmän ponia tarkastelin, huomasin, että ei tämä ihan pelkällä pesulla onnistu. Onnea minulla oli matkassa; Big Brother ponit ovat herkkiä saamaan ponisyöpää ja Texissä syöpää ei ole, kuin parin pilkun verran. Yksi pienen pieni piste vuohisissa ja päässä kaula-aukon sisäpuolella haaleita pisteitä. Ei mitään pahaa siis.

Tex pääsi pintalian putsauksen jälkeen kloorikylpyyn ja keitin ponin myös pari kertaa puhdistuksien aikana, eli syövän pitäisi olla taltutettu. Aika näyttää.

Eniten harmia aiheutti kaulassa ollut rantu. Se lienee tullut jostain narusta, kuten lahjanaru tai jokin paperinaru, joka on päästänyt aikojen saatossa väriä muoviin. Ensin kokeilin viikon mittaista kloorilappuhaalistusta. Ei mitään vaikutusta! Kaikki pesuaineet, joita uskalsin kokeilla, kokeilin. Ei mitään. Sitten aloitin kuukauden mittaisen aknevoidekuurin (Brevoxyl), osittain UV-valon alaisena. Haalistumista alkoi tapahtua, mutta sekin oli hyvin vähäistä.

Aloin olla jo suht epätoivoinen, kunnes päätin, että kokeilen keittää pään. Ajattelin, että jos se avaisi muovin huokosia sen verran, että jokin puhdistusaine pääsisi värjäymään käsiksi. Kiehauttaessani pään huomasin ihmeekseni, että tahra kaulassa haaleni lähes näkymättömiin! Ihme tapahtui! En vieläkään tajua, että mikä sai tahran katoamaan, mutta se haaleni lähes kokonaan. Tummimmasta kohdasta jäi haalean haalea varjo kaulalle, jota tuskin huomaa. Hypin ja pompin innostuksesta, poitsu pääsee kuin pääseekin hyllyyn. :D

Kaulan puhdistuttua sain paljon uutta virtaa kohentaa Texiä. Karvat saivat hoitokäsittelyn, toinen silmä korjausmaalauksen, poskipunat uusin kokonaan ja symboleja korjasin molemmin puolin. Hiusten kanssa pähkäilin, että alanko roottaamaan otsan ekat plugit uusiksi, mutta jätin ne toistaiseksi noin. Voi ne myöhemminkin korjata, jos siltä tuntuu.

Ja katsokaa, näin komea Tex on nyt! *ylpeys*

Silmän korjausmaalaus. :) (Oli muuten haasteellinen homma, mutta onnistui sadannella kerralla...)

Kaulaan ei jäänyt juuri mitään merkkejä siitä rannusta. Ihmeellistä!

Kaviotkin lähtivät aivan puhtaiksi. Vaikka oli sekin työn takana. :D

Jiihaa!

Lapsuuteni ensimmäinen poni

Omassa postauksessaan lapsuuteni ensimmäinen ponini.

Raspberry Jam, Sweetberry Ponies -sarjasta (Year 6, 1987-1988). Aika yleinen poni, joten helpointahan ois ollut ostaa vastaava vaikka Ebaysta. Mutta tunnearvoa ei korvaa mikään, tällä on niin monet leikit leikitty ja sen tuoksu on painautunut muistiini. En olisi hennonnut laittaa sitä baitiksi. Ja toisekseen, nämä ovat leluja, joita ei enää tule ikinä lisää, eli jokainen poni on ainakin yrityksen arvoinen.

Tässä olikin työtä sitten hieman enemmän, kuten kuvista näkyy...

Ensinnäkin, poni oli LIKAINEN. Ihan järkyttävä, en uskalla ees arvata mitä kaikkea siinä oli. Toisekseen, sen harja ja häntä oli kynitty. Harja oli punk ja häntä nysä.

Sisältä paljastui ruostetta, totta kai. Kyllä mä muistan leikkineeni tällä kylvyssäkin, eli oli aivan odotettavaa, että prikka on ruosteessa.

Aloitin kidesoodalla ja sienellä. Suurinosa pintaliasta lähti ihan ok, pahimmat sotkut puhdistin asetonilla. Pään ja kropan välillä oli sävyeroa, johon sitten kokeilin paria puhdistusainetta tuloksetta. Ostin ihmesienenkin, mutta ei se auttanut sävyongelmaan (joskin jälkeenpäin se on ollut hyödyllinen). Parhaiten auttoi muutamien päivien mittainen UV-valohoito lintujen häkissä. :D (Uskotte varmaan jos sanon, että linnut oli O__O näköisiä...)

Noh, kun kroppa oli kunnossa, oli karvojen vuoro. Tilasin Aviksen pajasta Dollyhairin kasvaa, joka sopii poneille (Dollyhairin sanojen mukaan he käyttävät samaa "karvatehdasta", kuin Hasbro).
Key Lime on Raspberry Jamin väri ja yksi puntti riitti ihan ok harjaan ja häntään. Häntä jäi vähän vaisuksi, mutta kelpaa minulle noinkin. :)

Punk is not dead! :D

Reroottasin ponin neula ja lanka metodilla, johon löysin ohjeet Paratiisikartano -foorumilta. :) Idean kun tajusi, niin homma sujui hyvin, tosin ajallisesti siihen meni muutama päivä, koska eihän sitä äiti-ihmisellä kovin montaa minuuttia ole aikaa istua rauhassa...

Tässä ponissa oli kyllä työtä, mutta lopputulos ylentää mieltä. Tyttösestä tuli kaunotar taas. :)

Hieman on elämä jättänyt jälkiään symboleihin ja kaulasaumassa on tehdasvirheenä rumahko liimatahra, mutta ne on pieniä vikoja. Voihan sitä joskus ostaa Raspberrylle kaverin, jos siltä tuntuu, mutta tämä on minun ikioma ja kuin uusi taas.

Ensimmäisiä puunauksia

Ensimmäisiä puhdistusoperaatioitani olivat nämä leidit. Äidiltä pihistettyjä poneja, toinen lapsuuden kokoelmista ja toisen äiti on löytänyt kirppikseltä. Sain kuitenkin ottaa ne mukaani. :D

Tropical Ponies (Year 8, 1989-1990) sarjan Hula Hula (UK: Sailaway).

Kuten kuvista näkee, likainen tämä tytteli oli. Tosi likainen.

Harjat hamppuiset, häntäprikka hieman ruosteessa ja jonnin verran kulumaa symboleissa. Häntä ei ole aivan täyspitkä, sitä on varmaan leikattu joskus, kun sitä on yritetty selvitellä. Yleisilme kuitenkin aivan hyvä, ei muovivaurioita, ei ponisyöpää, pippurilikaa tms.

Poni pääsi kidesoodakylpyyn ja puunaukseen. Pahimmat tahrat poistin varovaisesti asetonilla. Harjakset saivat shampoopesun ja hoitoainekäsittelyn, jonka jälkeen selvittelin ne ja suoristin suoristusraudalla.

Ja tällaisena Hula Hula pääsi hyllyyn:

Aivan hyväkuntoinen poni sieltä lian alta löytyi. :)

Aivan ei ole tiptop-poni, mutta kyllä tämän ikäisissä leluissa saa niitä käytön jälkiäkin olla.

Seuraavana puhdistettavaksi pääsi Cookery Ponies (1991 International Ponies)- sarjan Cherry Sweet.

Tämä tyty oli vain pintalikainen. Harjakset silkkiset, häntäprikka uudenveroinen (poistin sen kuitenkin) ja symbolit/silmät hyvät. Nuo keltaiset, isot tahrat jouduin poistamaan asetonilla, kaikki muu lähti kidesoodalla ja sienellä. :)

Ja hemmoteltu poni:

Near mint- kuntoinen Cherry Sweet. :)

Täyspitkä harja ja häntä, ei juuri kulumia. Tämä poni on päässyt vähällä leikkimisellä. :)

Heippahei

Pitäähän ihmisellä harrastuksia olla. Joillaki pitää olla monta. Addiktoivaa harrastusta.

Neulomisen, virkkaamisen ja ompelun lisäksi harrastan poneja. Keräilen niitä. Kyllä, aikuinen nainen keräilee leluja. (...Mutta en ole ainoa!)

Keräilyni rajoittuu tällä hetkellä G1-poneihin, eli vuosina 1982-1992 julkaistuihin poneihin.

Pyrin pelastamaan poneja ajan hampailta ja kunnostan niitä mielelläni. Näen ilolla vaivaa saadakseni ponista alkuperäisen näköisen, se on osa keräilyn viehätystä!
Tässä blogissa tulen näyttämään kunnostuksiani, hankintojani, kokoelmani edistystä ja varmaan pohtimaan kaikenlaista, mikä liittyy keräilyyn ja leluihin.