Lapsuuteni ensimmäinen poni

Omassa postauksessaan lapsuuteni ensimmäinen ponini.

Raspberry Jam, Sweetberry Ponies -sarjasta (Year 6, 1987-1988). Aika yleinen poni, joten helpointahan ois ollut ostaa vastaava vaikka Ebaysta. Mutta tunnearvoa ei korvaa mikään, tällä on niin monet leikit leikitty ja sen tuoksu on painautunut muistiini. En olisi hennonnut laittaa sitä baitiksi. Ja toisekseen, nämä ovat leluja, joita ei enää tule ikinä lisää, eli jokainen poni on ainakin yrityksen arvoinen.

Tässä olikin työtä sitten hieman enemmän, kuten kuvista näkyy...

Ensinnäkin, poni oli LIKAINEN. Ihan järkyttävä, en uskalla ees arvata mitä kaikkea siinä oli. Toisekseen, sen harja ja häntä oli kynitty. Harja oli punk ja häntä nysä.

Sisältä paljastui ruostetta, totta kai. Kyllä mä muistan leikkineeni tällä kylvyssäkin, eli oli aivan odotettavaa, että prikka on ruosteessa.

Aloitin kidesoodalla ja sienellä. Suurinosa pintaliasta lähti ihan ok, pahimmat sotkut puhdistin asetonilla. Pään ja kropan välillä oli sävyeroa, johon sitten kokeilin paria puhdistusainetta tuloksetta. Ostin ihmesienenkin, mutta ei se auttanut sävyongelmaan (joskin jälkeenpäin se on ollut hyödyllinen). Parhaiten auttoi muutamien päivien mittainen UV-valohoito lintujen häkissä. :D (Uskotte varmaan jos sanon, että linnut oli O__O näköisiä...)

Noh, kun kroppa oli kunnossa, oli karvojen vuoro. Tilasin Aviksen pajasta Dollyhairin kasvaa, joka sopii poneille (Dollyhairin sanojen mukaan he käyttävät samaa "karvatehdasta", kuin Hasbro).
Key Lime on Raspberry Jamin väri ja yksi puntti riitti ihan ok harjaan ja häntään. Häntä jäi vähän vaisuksi, mutta kelpaa minulle noinkin. :)

Punk is not dead! :D

Reroottasin ponin neula ja lanka metodilla, johon löysin ohjeet Paratiisikartano -foorumilta. :) Idean kun tajusi, niin homma sujui hyvin, tosin ajallisesti siihen meni muutama päivä, koska eihän sitä äiti-ihmisellä kovin montaa minuuttia ole aikaa istua rauhassa...

Tässä ponissa oli kyllä työtä, mutta lopputulos ylentää mieltä. Tyttösestä tuli kaunotar taas. :)

Hieman on elämä jättänyt jälkiään symboleihin ja kaulasaumassa on tehdasvirheenä rumahko liimatahra, mutta ne on pieniä vikoja. Voihan sitä joskus ostaa Raspberrylle kaverin, jos siltä tuntuu, mutta tämä on minun ikioma ja kuin uusi taas.